RistoHuovinen Ideologioista vapaata ajattelua

Hallitusta muodostetaan kafkamaisissa tunnelmissa

 

Kun seuraa Antti Rinteen ja muiden puolueiden toimintaa tällä hetkellä meinaa pää räjähtää. Touhusta ei tolkkua löydy ja järkeä saa etsimällä hakea. Pitäisi saada toteutettua SDP:n miljardeja maksavat vaalilupaukset, joihin tarvitaan rahaa. Toisaalta Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät lämpene rahaa tuottavalle sellutehtaalle, joka työllistäisi jopa tuhansia ihmisiä. Tilannetta voisi kuvata metaforan avulla sellaiseksi, jossa korjausta vaativa talo odottaa työn tekijöitä ja sisään rakennukseen menossa oleva remonttiryhmä on jäänyt kuistille riitelemään ankarasti siitä, miten talon kynnys korjataan. Tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa riidellään epäolennaisuuksista ja niistäkin riidellään ilman tietoa faktoista. Onneksi en ole itse palkannut näitä remontin tekijöitä, sillä valmista ei näytä tulevan.

Tähän järjettömyyteen voisi suhtautua välinpitämättömästi, jos kyseessä ei olisi asiat, joiden hoitaminen vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Ilmeisesti tältä valitulta porukalta on mahdoton vaatia kykyä järkevään toimintaan, jos kykyä olisi sitä olisi jo käytetty.

Tilanne kuvastaa oikeastaan hyvin sitä tilaa, jossa poliittinen järjestelmämme tällä hetkellä on. Oma käsitykseni on, että se on tilassa jossa se ei kykene toimimaan tavalla jolla sen tulisi toimia. Poliittinen järjestelmämme on rikki niin vakavasti, että sen korjaaminen voi olla mahdotonta.

Mitä sitten pitäisi tapahtua, että järjestelmä saataisiin kuntoon ja valtaa ei enää annettaisi sketsihahmoille, jotka nousevat asemaansa lupailemalla miljardeja kaikille. Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, sillä kansa äänestää yleensä sitä ehdokasta, joka lupaa eniten hyvää omalle äänestäjälle. Tämä taas johtaa siihen, että valtaan ei pääse sellaiset henkilöt, jotka painottavat kansan ja maan etua. Lopputulos tästä on se, että näemme nyt meneillään olevia arvottomia näytelmiä, joista puuttuu järki ja ymmärrys.

Poliittisen päättäjän tulisi tehdä päätöksensä parhaisiin tieteellisiin tosiasioihin ja omaan järjenkäyttöönsä perustuen. Tämä lause sisältää ratkaisun ongelmaan. Tarvitsemme päättäjiksi henkilöitä, jotka muodostavat maailmankuvansa tieteen pohjalta ja he eivät saa olla myöskään ideologioiden sokaisemia. Vain tällaiset päättäjät kykenevät tekemään päätöksiä, jotka pohjautuvat tosiasioihin ja rationaaliseen ajatteluun. Näin ajatteleva ja toimiva päättäjä kykenee keskittymään oleelliseen ja tekemään viisaita päätöksiä. Näin toimiva politiikka puolestaan kykenee korjaamaan ongelmat ja estämään uusien syntymisen.

Tieteeseen ja todellisuuteen pohjautuvassa politiikassa ideologioille on vähän sijaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, tosiasiat eivät ole poliittisia kysymyksiä ja tämän vuoksi järkevässä politiikassa ei voida jättää niitä huomiotta. Onko sitten tällä hetkellä olemassa tosiasioiden välinen ristiriita, kun toisaalta ilmastonmuutoksen nimissä päästöjä tulee vähentää ja toisaalta talouden ja nimissä työtä ja talouskasvua tulee pyrkiä lisäämään? Mielestäni on. Tässä tilanteessa kuvaan astuu politiikka; arvioidaanko ilmastonmuuksen estäminen tärkeämmäksi kuin talouden ja työllisyyden lisääminen, joka on ristiriidassa ilmastonmuutoksen torjumiseen pyrkivän tavoitteen kanssa. Tämänkaltainen asia, jossa on monia totuuksia ja jossa tosiasiat ovat keskenään ristiriidassa voidaan ratkaista vain poliittisella päätöksellä.

Voiko ilmastonmuutoksen, lisähakkuiden ja talouskasvun tavoitteen yhtälöä ratkaista sitten ajattelun avulla? Ratkaisua voidaan ainakin edistää ottamalla huomioon kaikki asiaan liittyvät faktat. Suomen päästöt ovat 0,14% maailman päästöistä. Emme voi siis omilla toimillamme pelastaa koko planeettaa. Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä noin 110 miljoonaa kiintokuutiota ja jos puramme metsiemme noin miljoonan hehtaarin harvennusrästit ja ryhdymme tekemään istutukset, varhaisperkaukset ja taimikonhoidot ajallaan, niin metsien vuosikasvua saadaan vielä lisättyä nykyisestä. Metsienkäytön vähentäminen puolestaan lisää betonin ja muovin käyttöä, joka on ilmastolle puunkäyttöä tuhoisampaa.

Rationaalinen ratkaisu yhtälöön olisi mielestäni se, että lisätään metsienkäyttöä ja samalla toimitaan niin, että niiden kasvu lisääntyy. Samaan aikaan päästöjä voidaan vähentää monella muulla tavalla, vaarantamatta kuitenkaan työllisyyttä ja taloutta. Kestävät ratkaisut ilmaston suhteen ovat kuitenkin globaaleja ratkaisuja ja Suomi ei voi tuhota omaa talouttaan ilmastonsuojelun nimissä, sillä näin toimiminen olisi jopa maapallon ilmastolle haitaksi tuotannon siirtyessä maihin, joissa se tuottaa enemmän päästöjä kuin mitä se tuottaa Suomessa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyvä pohjustus, Risto.

Pitäisi kaikkialla erotella poliittinen päätöksen teon tarve objektiivisesta ja menestyksellisestä ajattelusta. Esimerkiksi sotessa sitä tarkoittaisi palveluiden määrän ja laadun arviointi, millä perusteella parhaat ammattilaiset laitettaisiin töihin implementoimaan nämä toiveet.
Tietysti tarvitaan ongelmanratkaisua, missä etenemisestä palaute siirtyy poliitikoille, mutta vain valvonta- ja säätelymielessä.

Kybernetiikka on tieteenala, joka on 1940-luvulta asti kehittänyt myös kollektiivisen päätöksenteon ja universaalisen johtamisen menetelmiä. Suomessa Metayliopisto on ainoa instanssi, joka niitä edistää.

Esimerkiksi säätelyyn on luotu Good Regulator - periaate, joka linjaa sitä mitä voidaan valvoa ja mitä ei. Alla sen määritelmä Wikipediasta poimittuna. Ilmastomuutoksesta toitottaminen harrastelijoiden ja poliitikkojen suusta on kyllä täysin Good Regulator - teorian vastaista. Jokainen voi virittää aivosolunsa sille aaltopituudelle, että ymmärtää sen harhat, joita blogistin kirjoitus jo osittain tuo esille (https://en.wikipedia.org/wiki/Good_regulator).

Metayliopiston videoblogissa on nelisenkymmentä videota kybernetiikasta ja lähes 200 videota systeemitieteistä yleensä: http://metayliopisto.fi/?s=kybernetiikka

"The good regulator is a theorem conceived by Roger C. Conant and W. Ross Ashby that is central to cybernetics. It is stated that "every good regulator of a system must be a model of that system". That is, any regulator that is maximally successful and simple must be isomorphic with the system being regulated. This result is obtained by considering the entropy of the variation of the output of the controlled system, and shows that, under very general conditions, that the entropy is minimized when there is a mapping from the states of the system to the states of the regulator. The minimum is obtained when the map is an isomorphism, that is, when the regulator models the system.

With regard to the brain, insofar as it is successful and efficient as a regulator for survival, it must proceed, in learning, by the formation of a model (or models) of its environment.

The theorem is general enough to apply to all regulating and self-regulating or homeostatic systems.

The theorem does not explain what it takes for the system to become a good regulator. The problem of creating good regulators is addressed by the ethical regulator theorem, and by the theory of practopoiesis."

Tässä vielä honottavalla kielellä 2 minuutissa Good Regulator - periaate: https://youtu.be/1McYBRpUhn0

Jokaisella hyvällä säätäjällä tulee olla malli ja valmius säätää säädettäväänsä. Se pitäisi opettaa jokaiselle, joka aikoo puhua ilmastomuutoksesta, ettei tämä puhuisi pötyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset